Olin kansakoulun toisella luokalla, kun opettajamme ilmoitti
meille koululaisille tunnilla, että Juho Kytömäki on kuollut. Ainakin me,
joilla oli perheen kautta läheiset yhteydet naapurikylälle, Raudasmäelle, tiesimme kuka Juho Kytömäki
oli. Mutta opettajalle ja hänen ikäpolvelleen hän oli merkittävä hengellinen
johtaja koko Kalajokilaaksossa, ei vain Raudaskylän kouluyhteisön ”isänä”, vaan
seurapuhujana, saarnaajana ja satojen kotien perhepappina. Virren tekijänä
häntä ei juurikaan tunnettu, mutta kerrotaan, että kastaessaan lapsia (heitä on
varmaan satoja) hän veisuutti ristiäisissä aina virren ”Kaitse paimen
lampaitasi..” (Sv 158)
Istuin nuorena pappina loppiaisseuroissa Nivalan Kirkkorannassa
joskus 1970-luvun lopulla. Seurat alkoivat Siionin virrellä 196 (Silloinen
numero 11) ja minun piti puhua ensin. Puheesta en mitään muista, mutta sen
muistan että ähelsin. Jos loppiaisena aloitetaan seurat ”Taas annoit joulun
tulla…”, niin luulisi vähän kokeneemmallakin puhujalla menevä jauhot suuhun. Muistelen jotenkin, että olisin jatkanut:
”Taas annoit joulun mennä..” Mutta nyt kun ajattelen, niin hyvin sopii
loppiaisena veisata ”Lahjoista maallisista, niin turhanaikaisista iloitsen
enemmän”
Kymmenen vuotta myöhemmin oli Kainuun pappeja koolla Mieslahden
opistolla. Meille oli alustamassa ”In Ipsa Fide Christus Adest” (Itse uskossa
Kristus on läsnä)- Luther löydöillään kuuluisaksi tullut professori Tuomo
Mannermaa Lutherin Unio-teologiasta. Voisikohan tuon jotenkin suomentaa
yhteys-teologia? Muistan että, hän sanoi jotenkin näin, että aiemmin
herännäisseurapuheessa esiintyi tämä Lutherin Unio Christi - siis, että itse
uskossa Kristus on läsnä, että uskon sisällä on Kristus. Hän sanoi, että missä
usko syntyy, siellä itse Kristus syntyy – tapahtuu joulun ihme. Hän totesi, että vaikka tämä ajatus on kadonnut
herännäisseurapuheesta, on se läsnä
vielä Siionin jouluvirsissä. ”Jumalan poika sydäntemme oljilla tyytyy
nukkumaan”. Tässä kouluneuvos Juho Kytömäen ainoassa Siionin virressä(200)
pyydämme, Unio Chrsti-hengessä: ”Nyt synny minulle”. Mutta onhan se mukana
muissakin Siionin virsissä, kuten esimerkiksi ensi kesän Nivalan
herättäjäjuhlatunnuksessa (Sinussa pysymään..).. ”Armossa avarassa”. (Sv 123)
Hengellistä kotiamme on kutsuttu ikävöivän, odottavan uskon liikkeeksi, mikä näkyy monissa Siionin virsissä. Kaimani (TM) kysyi siteeraten meiltä Kainuun papeilta : ”Vieläkö puheissanne kuluu: Yksi sinulta puuttuu ja sen yhden mukana kaikki Kristuksen sisällinen tunteminen”?
Hengellistä kotiamme on kutsuttu ikävöivän, odottavan uskon liikkeeksi, mikä näkyy monissa Siionin virsissä. Kaimani (TM) kysyi siteeraten meiltä Kainuun papeilta : ”Vieläkö puheissanne kuluu: Yksi sinulta puuttuu ja sen yhden mukana kaikki Kristuksen sisällinen tunteminen”?
Unkarilainen diakonissa Erzsébet Túrmezei (1912-2000) oli suuri Suomen ystävä ja
unkarilainen ”körtti”. Hän oli opiskellut suomen kielen ja muistini mukaan
puhuikin joillakin herättäjäjuhlilla. Sotkamolaisen ystävänsä opettaja Vieno
Koukkarin kanssa hän vieraili myös Kainuun Opistolla Mieslahdessa ja saimme
pitää häntä vieraana viikon verran. Häneltä on kaksi Siionin virttä ja lisäksi
Herättäjä-Yhdistys on toimittanut suomeksi hänen runokirjojaan. Hänen virtensä ovat
syntyneet Unkarin vaikeiden vuosien aikana 1950-luvun puolessa välissä.
Hengellinen kuukauslehti
julkaisi aikoinaan haastatteluja meistä Herättäjän työntekijöistä.
Kysyttiin mm. lempivirttä. Vastasin silloin että se on tämä (silloinen 17). Nyt
ensimmäinen säkeistö alkaa ”Vanhurskas Herra, kasvojesi alta karkuun en pääse –
se saartaa kaikkialta…” Edellisessä muodossa se alkoi ”Vanhurskas Herra, mihin
voisin mennä, minne et itse edeltä jo ennä..”
Molempi parempi! Kaija Pispalla on kyky ilmaista virren sanoma tuoreella
tavalla. Minä pidän myös vanhasta Jumalan ennättävän armon ajatuksesta. Veisasimme
tätä uudenvuoden virttä usein paikallisosastojen vuosikokouksissa. Monissa
syntymäpäiväseuroissakin tätä on veisattu. Mutta sopii kyllä veisattavaksi
milloin vain, vaikkapa näin paaston aikana muistuttamaan ”Poikasi annoit
tuomion alle.”
Kainuun opisto täytti vuonna 2009 sata vuotta. Sen ensimmäisenä
johtajana vuodet 1909-1913 toimi Väinö Malmivaara. Kajaanin Mieslaulajat
kunnioittivat Kainuun vanhinta (vai oliko toiseksi vanhin) toiminnassa olevaa
koulua julkaisemalla levyn ”Väinö Malmivaaran rukousvirsiä” Kuoro konsertoi
tällä ohjelmalla eripuolilla Suomea. Ohjelma sisälsi kaikki silloisiin Siionin
virsiin ja virsikirjaan säilyneet Väinö Malmivaaran 18 virttä. Levyä on vielä
saatavissa! Ohjelmisto sisälsi ihmisen elinkaaren kehdosta hautaan. Viimeisenä
virtenä oli tämä Malmivaaran uuden vuoden virsi, jonka lauloimme konserteissa
Klemetin sävelin ja täysin palkein unisonona. Leikillään – jossa totta toinen
puoli – jos unisono uhkasi muuttua moniääniseksi toistelimme ”Soraäänet synnin
soivat sielussamme yhtenään. Mitä muuta ne nyt voivat tällaisissa
tehdäkään.” Niin että ”Murra nyt sen oma
tarmo, oma voima, oma työ”.
Olemme Jouko Ikolan kanssa samaa vuosikertaa sekä syntymän (1951)
että teologikurssin (1970) tiimoilta. körttikodin poikia (sekä lapsuudessa että
opiskelijana Ala- ja Ylätorpissa) molemmat. Papiksikin meidät on vihitty parin
kuukauden välein (1977) – tosin eri
hiippakunnissa. Siitäpä sitten tiet erkanivat Jouko Eteläpohjanmaalle ja minä
Raudaskylän kautta Kainuuseen. Nurmosta päin kuului kyllä aika ajoin kummia.
Maamme toisella laidallakin tuli tutuksi Koivu ja tähti-runotapahtumat ja
niiden yhteydessä Joukon nimi. Kun ehdotus uusiksi Siionin virsiksi otettiin
käyttöön, sieltä valikoitui helposti useita Joukon tekemiä virsiä. Monissa
seuratuvissa opeteltiin veisaamaan ”Huoneen ristin hiljaisuuteen Kristus meille
valmistaa..” Muutama vuosi sitten Joukon runoteos ”Hyvyyttä on” voitti
yleisöäänestyksen vuoden kristilliseksi kirjaksi. ”Hyvyyttä on” on
sisäänrakennettu teema myös näissä hänen virsissään. Nykyään vuosikymmenten jälkeen olemme taas
lähes naapureita täällä Kuopiossa. Tämä Joukon virsi (199)”imee” veisaajansa
sisälle paastoon. Virrestä on vaikea poimia yhtä säettä, joka jotenkin nousisi
voimaperäisesti erikseen. Jokainen säe on tärkeä osa kokonaisuutta. Lieneekö
näin paaston aikaan seurojamme, joissa ei tätä virttä veisattaisi. ”Toivona
risti säteilee, syntiset yössä
valaisee.”
Ecce homo! (Katso ihmistä!) on yksi tunnetuimpia latinankielisiä
raamattusitaatteja. Johanneksen evankeliumi kertoo (19:5) ”Niin Jeesus tuli
ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja
Pilatus sanoi ”Katso: ihminen!” (Huomasit varmaan tuon pienen käännöseron
entiseen) Tuota latinankielistä Pilatuksen sitaattia on käytetty meillä ja
”globaalisti” mitä erilaisimpien taideteosten, sävellysten performanssien ja tapahtumien
otsikkona. Kun Nivalan edellisiä
herättäjäjuhlia vietettiin vuonna 1992, niin silloin juhlatunnuksena oli ”Katso
ihmistä”. Monissa seuroissa veisattiin silloisesta Siionista numeroa 18, joka
on nyt siis tämä 200. Virsi on pitkäperjantain virsi, joka kehottaa meitä
katsomaan Kristukseen. ”Siis, katso Jeesusta..” Paavokin kehotti: ”Kahtokee Kristukseen!”
Jaakko Elenius kirjoitti tästä 28.2.1997 Kotimaan Hyvä sana-palstallaan: ”Kärsimysten
ankarassa otteessa syntyy rukous, äärimmillä rajoilla rukouksen hennoin ja vaatimattomin
muoto. Katseen rukous. Tilanteessa, jossa ääni on kadonnut, huuto kuollut ja
sanat kadonneet”. Virtemme päättyy: ”Hän tehtävässään kesti, siis
sydämellisesti Jeesusta ylistän. On suuri yksin hän.”
1740-luvun Tukholman herrnhutilaiset virsirunoilijat olivat oman
aikansa jaakkolöyttyjä, joukoikoloita,
mika nuorvia. He runoilivat virsiä seurojensa tarpeisiin ja kokosivat ne
Sions Sånger-virsikirjoiksi. Yksi tuotteliaimmista gospel-sanoittajista oli
tuolloin Johan Kahl (1721-1746). Hänen nimissään meidän Siionin virsissämme on
parikymmentä virttä. Eivätkä ne olekaan mitä tahansa virsiä, vaan monet niistä
rakkaimpia ja paljon veisattuja, tunnetuin ehkä ”Nyt ylös sieluni..”. Se on
säilyttänyt paikkansa Siionin virsien viimeisenä virtenä (255). Se mikä jaksaa
aina näiden Johan Kahlin virsien äärellä ainakin minua hämmästyttää, on se tieto,
että näiden virsien runoilija oli vain 25-vuotias hukkuessaan kotisaarensa
Gotlannin vesille. ”Muudan suvustamme,
rakas veljemme, Jeesuksen löytämä lammas, joka lähti luotamme autuaana, on
purjehtinut haavoissa kotiin. Kun hänen purtensa kärsi haaksirikon, upposi hän
veren mereen ja saapui ilon satamaan”, kirjoitti hänen herrnhutilainen
ystävänsä muistosanoina.
Johan Kahl oli köyhän kauppiaan poika, ammatiltaan kirjuri. Hän
kirjoitti virsiinsä syvällistä
ristinteologiaa. Jeesuksen kärsimys, ristin kuolema, veriteologia ovat näiden
virsien keskiössä, niin tässäkin pitkäperjantain virressä.” Ristisi juureen
tuoda saan syntisen sydämeni. Hiljennä minut nauttimaan armoa ilokseni.”
Tuomo Ruuttunen
Tuomo Ruuttunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti