Siionin virret 22-27

Keskityn tarkastelemaan Siionin virsien Raamattu- ja Katekismus-viittauksia, sillä niitä on löydettävissä varsin runsaasti.

SV 22 Näethän kurjuuteeni

Kolmannessa säkeistössä kuvataan "Rakkauden liekin / nyt tunnen palavan. / Se lähellesi viekin, / vaan silti vastustan." Sen suora raamatullinen viittaus on Laulujen laulu 8: 6-7 "Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, pane sinetiksi ranteesi nauhaan. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki. Suuret vedet eivät voi sitä sammuttaa, virran tulva ei vie sitä mukanaan. Jos joku tarjoaisi talot ja tavarat rakkauden hinnaksi, hän saisi vain toisten pilkan."

Tätä kohtaa luetaan usein avioliittoon vihkimisessä/siunaamisessa ja koko kirja onkin rakkauden kuvausta. Sen kiihkeys ja seksuaalisuuden kuvaukset usein hämmentävät. Tekstejä on juutalaisessakin perinteessä selitetty Israelin ja Jumalan välisen rakkauden kuvaukseksi ja myöhemmin sama tulkinta on siirtynyt kristilliseen perinteeseen Kristuksen ja seurakunnan väliseen suhteeseen.

Morsiusmystiikka on hyödyntänyt Laulujen laulun kuvastoa kristityn ja Kristuksen välisen intiimin suhteen kuvaamisessa. Tämä morsiusmystiikka on ollut käytössä myös herrnhutilaisessa uskonnollisuudessa, ja on sieltä siirtynyt Halullisten sielujen hengellisiin lauluihin ja Sions Sångeriin ja niistä edelleen Siionin virsiin.

Virren neljännessä säkeistössä pyydetään "Jumala, käsissäsi / tee minut saveksi. / Niin pidä lähelläsi / ja muovaa uudeksi." Ajatukseni menevät heti monelle tuttuun kuvaan Jeremian kirjan luvussa 18, jossa kerrotaan: "Jeremialle tuli tämä Herran sana: "Mene savenvalajan työpajaan! Siellä saat kuulla, mitä minä haluan sanoa sinulle."

Minä menin savenvalajan työpajaan, jossa hän parhaillaan työskenteli pyöränsä ääressä. Jos valmistumassa oleva astia meni pilalle hänen käsissään, hän muotoili samasta savesta uuden, sellaisen kuin halusi. Silloin minulle tuli tämä Herran sana: "Enkö minä, Herra, voi tehdä sinulle, Israelin kansa, samalla tavalla kuin tämä savenvalaja savelleen? Katso, niin kuin savi on valajan kädessä, niin sinä, Israelin kansa, olet minun kädessäni." (Jer. 18: 1-7)

Edellä virrentekijä Nyberg on kuvaillut omaa kovuuttaan ja taipumattomuuttaan, johon pyytää apua Jumalalta, Luojaltaan, että tämä muovaisi hänet vastaanottamaan ja tyytymään Jumalan armoon sekä luottamaan siihen, että tämän ajan päättyessä meillä on iankaikkisuuden toivo.

Virsi on sijoitettu osastoon Ikävä juurikin sen kaipaavan sävyn takia. Virsi tunnistaa veisaajan ja Kristuksen välisen intiimin suhteen ja mahdollisuuden siihen ja kokee sen kutsuvanakin, mutta synnin ja omavoimaisen ylpeyden takia vastustaa, hangoittelee ja pyrkii pois.

SV 23 Sisälläni kysyy ääni

Alkuun pieni anekdootti virrentekijän nimestä: Andres Odhelius "allekirjoitti" kaikki virsitekstinsä nimellä "And.Odel" eli 'turha henki'.

Tässä virressä tavallaan jatkuu edellisen virren tematiikka nöyrtymisestä ja muovautumisesta, vastaanhangoittelusta ja vastustamisesta, harhailusta "synnin teillä" takaisin Jumalan helmaan ja hoitoon.

Katekismuksessa (1999) sanotaan: "Jeesus suostui meidän sijastamme Jumalan vihan alaiseksi ja otti syyttömänä kantaakseen rangaistuksen, jonka me olemme synneillämme ansainneet. Näin Kristus sovitti koko ihmiskunnan synnit. Hän vuodatti verensä uhriksi jokaisen puolesta ja lunasti meidät vapaiksi." (Katekismus, luku 17)

Viidennessä säkeistössä halutaan kuulla Jeesuksen sanat ristillä ryövärille rinnallaan: "Totisesti: jo tänään olet minun kanssani paratiisissa." (Luuk. 23: 39-43)

Perisynnin takia ihmisen on kuitenkin palattava aina uudestaan ja uudestaan Kristuksen luo, sillä: "Ilman eläväksi tekevää Henkeä emme voi uskoa emmekä lähestyä Kristusta. Pakenemme Jumalaa ja käännymme hänestä pois. -- Kaikkien on joka päivä turvauduttava Jumalan armoon, koska kukaan ei omin voimin pääse irti elämäänsä hallitsevasta pahuudesta." (Katekismus, luku 19, 22)

SV 24 Rukoilen Pyhää Henkeä

Virsi alkaa rukouksella Pyhälle Hengelle. Hän onkin kristityn puolustaja, opastaja, uskoon kutsuja ja sen synnyttäjä, uudistaja, Kristuksen lahjoittaja, suojelija ja varjelija, puolustaja ja vahvistaja. (Katekismus, luku 19)

Runoilija pyytää Pyhää Henkeä kirkastamaan Kristusta ja ymmärtämään paremmin Kristuksen kärsimystä ja kuolemaa.

Virressä ollaan enemmän läsnä Jeesuksen kärsimyksessä ja kärsimysmystiikassa, jossa pyritään eläytymään Kristuksen tuskiin ja todella ymmärtämään sen määrä, jotta veisaaja/rukoilija osaisi arvostaa sitä, mitä Jeesus on kärsimyksellään meille lahjoittanut.

Jukka Hautala kirjoittaa kirjassaan Veisuun vuoksi: "Ne (virsitekstit) vievät veisaajan keskelle bibliodraamaa, tilannetta, jossa tekstien maalaamat kuvat kutsuvat veisaajaa astumaan omine kysymyksineen, tunteineen ja elämäntilanteineen draaman vietäväksi." (s. 120) Neljännessä säkeistössä Holmberg pyytää päästä Getsemaneen, missä Jeesus tuskissaan rukoilee. Kaikissa evankeliumeissa Getsemanesta puhutaan, mutta vain Matteus kerto hänen olleen tuskainen sekä kauhun ja ahdistuksen vallassa ja rukoilleen kasvoilleen maahan heittäytyneenä (Matt. 26: 36-46) Veren hikoilu on tosin myöhempää legendaarista aineistoa.

SV 25 Vapahtajani lempeä

Edelliseen virteen verrattuna tämä runo tuntuu astetta valoisammalta ja luottavammalta Jumalaan ja hänen armoonsa. Virressä sanat suunnataan ensin Jeesukselle (säk. 1-3), mutta sitten puhutellaan Jumalaa (Isää Kaikkivaltiasta) ja pyydetään häntä unohtamaan ankaruus Jeesuksen tähden. Rukoilija asettuu Pojan taakse, niin että tämä on Luojan ja rukoilijan välissä, jotta Jumala ei näkisi ihmisen syntisyyttä vaan Jeesuksen sovitustyön ristillä. (säk. 4-5)

"Jeesus suostui meidän sijastamme Jumalan vihan alaiseksi ja otti syyttömänä kantaakseen rangaistuksen, jonka me olemme synneillämme ansainneet. Näin Kristus sovitti koko ihmiskunnan synnit." (Katekismus, luvut 17, 22)

Ristinpuusta tulee anteeksiantamus, elämän veden lähde. Se vie ajatukset ehtoolliseen, jossa Kristuksen verestä saa virvoituksen ja Jeesuksen läsnäolon. (säk. 6-7) "Kristuksen veri, kuolemattomuuden lääke, parantaa meitä ja lahjoittaa meille iankaikkisen elämän." (Katekismus, luku 37-39)

SV 26 Peura janoissansa

Virsi löytää kuvastonsa suoraan Psalmista 42 "Sieluni janoaa Jumalaa". Siinä sanotaan: "Niin kuin peura janoissaan etsii vesipuroa, niin minä kaipaan sinua, Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. --Tuskassani minä muistelen, miten kuljin temppeliin juhlasaatossa ilon ja kiitoksen kaikuessa, juhlakansan suuressa joukossa. -- Kun masennus valtaa mieleni, minä ajattelen sinua täällä Jordanin lähteillä ja Hermonilla, Misearinvuorella. -- Miksi olet masentunut, sieluni, miksi olet niin levoton? Odota Jumalaa! Vielä saan kiittää häntä, Jumalaani, auttajaani." (Ps. 42)

Virren alkuperäinen tekijä on taas tuo And.Odel, jolle tällainen kaipaava ja valittava rukoussävy sopii hyvin.

Jukka Hautalan mukaan Siionin virsien muoto ja sisältö ovat saaneet syntynsä Raamatun maailmasta. Psalmit ovat esikuva koko kristillisen kirkon lauluperinteelle. Psalmi 42 on esimerkki ns. sielupuheesta, jota niin psalmit kuin Siionin virret ovat täynnä. Siinä ihminen puhuttelee Jumalaa oman sielunsa kautta. Niissä rukoilija on tietoinen siitä, että lopulta Jumala auttaa ja pelastaa. Silti ihminen joutuu tästä muistuttamaan itseään. (Veisuun vuoksi, s. 112-113)

Kolmas säkeistö puhuu enemmän tämän ajan ihmisen sanoin. Itsekkyys ja itsekeskeinen käytös ovat yksi synnin ilmenemismuoto. Katekismuksen mukaan Raamatun lukeminen paljastaa itsekkyytemme ja epäuskomme. (Kat. luku 40) Neljäs säkeistö palaa jälleen psalmin virvoittavaan veteen. Uskon vilja liittyy selkeästi Kylväjä-vertaukseen, esim. Mark. 4: 1-9.

SV 27 Lahjoita, Herra, henkesi

Virressä on vahva itsensä tutkimisen sävy ja sanoitus. Lapsen oikeus ja uusi luomus liittyvät selkeästi kasteen merkitykseen. Kastetusta tulee uusi luomus Kristuksessa, kaste ja Pyhä Henki antavat uuden elämän, jossa synti pyyhitään pois. Samaan aikaan tuon uuden ihmisen rinnalla elää kuitenkin itsekäs, vanha ihminen, joka vetää meitä pois Jumalan luota. (Katekismus, luvut 34-36)

Viimeisessä säkeistössä liitytään taas raamatulliseen kuvastoon: "Hedelmistään puu tunnetaan", sanoi Jeesus, (Luuk. 6: 44) sekä toisaalta Ilmestyskirjan kuvaan Elämän puusta Uudessa Jerusalemissa, jossa elämän veden virta kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta. Elämän puu kasvaa Uuden Jerusalemin keskellä ja antaa vuodessa 12 satoa, niin että kukaan ei näe nälkää ja lehdet tarjoavat terveyden. (Ilm. 22: 1-5)

Jeesuksen mukaan sydämen varastot tuovat esiin hyvää, niin kuin toiset puut tuottavat syötävää hedelmää ja toiset vain piikkejä ja okaita. (Luuk. 6: 43-45)

Virressä pyydetään elävää uskoa, joka tuottaisi tuota hyvää hedelmää ja poistaisi pikkusieluisuuden, itsestään liikoja luulemisen, ynseyden ja häijyyden.


Kysymyksiä lukupiiriläiselle:
Mitä eri viittauksia Raamatunteksteihin tai -kertomuksiin löydät Siionin virsistä?
Miten kristinopin keskeiset opetukset näyttäytyvät Siionin virsissä?
Millaista raamatuntulkintaa ja kristinuskon korostuksia havaitset Siionin virsissä?


Leena Väyrynen-Si