maanantai 24. syyskuuta 2018

Siionin virret 28-33

28 Sieluni, joka toivoisit

Tiedän, että ei ole oikein toimia niin, mutta toimin niin kuitenkin - on raskas olo, hävettää. Juuri silloin tämä virsi on hyväksi. Sävel sopii katumukseen ja itsetutkisteluun. Lyhyt, liki lakoninen teksti tarjoaa huikaisevan iloisia näkymiä. Omissa rapakoissa ei tarvitse jäädä rypemään!


29 Voi, jospa Herra pyhä

Sävelmä on Siionin virsien tarjoamaa hellää juurihoitoa, se on valoisa ja lohduttava. Teksti vie harhailevan muukalaisen hyvään seuraan. Sitä seuraa haluaa pyytää jäämään luokseen, kun tulee ilta ja pimeää.


30 Ah Jeesus, Herrani, kirkasta toivosi

Meillä Itä-Suomessa on kauniita järvimaisemia ja synkkiä mielenmaisemia. Luulen, että melkein jokaisen itäsuomalaisen kokemus- tai tuttavapiiristä löytyy masennusta, alkoholismia, mielen sairauksia ja/tai itsemurhia. Ei ole varaa hirveästi kehuskella kylillä tai päivittää kauniita kuvia someen, kun itsellä tai läheisellä on tosi synkkää tai koko elämä romahtaa.

Tämä virsi sopii hyvin itäsuomalaisiin tunnelmiin. Sävelmän toisintokin on Pohjois-Savosta.


31 Niin puhdas, rikas, suloinen

Tämä tahraisen puvun virsi on pyykkäreiden oma virsi. Aika paljon pitää varsinkin lasten ja nuorten perheissä pestä pyykkiä, vaikka se onkin paljon helpompaa pesukoneiden kuin nyrkkipyykin aikaan. Myös pienten perheiden elämässä pyykinpesu on arjen perustoimintaa.

Tahraiset elämänpuvut viedään taivaalliselle pyykkärille. Kaikki tahrat lähtevät. Kyllä tulee puhdasta!


32 Sun sanas, Herra, kutsuu luokses meitä

Tämä virsi ryhtyy soimaan päässäni välittömästi moniäänisenä veisuuna. Olen lapsi ja vanhempien mukana seuroissa, kökötän jonkin kamarin tai eteisen ahtaassa rakosessa. Aikuiset veisaavat tähän virteen bassoja, tenoreita ja alttoja. He ovat oppineet stemmoja nuoruudessaan Portaanpään opiston kuorossa. Veisuun harmonia muodostaa minulle peruskokemuksen kauneudesta ja pyhyydestä.
Vasta myöhemmin alan tiedostaa sanoja. "Ja sydämessä tunnen kutsumuksen."


33 Koska riemuvuoden iloisen

Ihana ristiriita: surkea teksti ja iloinen duurisävelmä. Iloisesta riemuvuodesta ei ole tietoakaan, mutta tämän virren tahdissa voisi vaikka marssia. Joskus reipas marssi voisi ollakin paras lääke matkan murheita vastaan. Antakoon elämä mitä vaan päin näköä, me veisaajat vaan mennään marssien!


Minna Kettunen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti