Siionin virret 64-69

SV 64 Kietoo synnin ansa

Seuraavat kuusi virttä löytyvät osastosta Ahdistus. Sekä uudempaa että vanhempaa tuotantoa olevat ovat synnintuntoisia, rukoillen monin sanoin. ”Jospa Herra armahtaisit, tänne katsahtaisit, Jeesus, auttaja.” Hätähän meidät panee rukoilemaan, harvemmin myötäkäyminen. Veisaaja kuitenkin lohduttautuu veisaamalla ” Sinne vie, kun päättyy tie, missä kiitos kaikuu aina eikä taakka paina”.

SV 65 Nyt syvyydestä mustasta

Anders Odhelius vetoaa Herran lupauksiin antaa apua, ja jatkaa luottavasti ”Puu kuiva puhkee kukkimaan, kun uudistat sen nesteet.” Sehän luonnossakin nähdään tapahtuvan: jos puu tai kasvi saa kosteutta, se virkoaa eloon, vaikka olisikin ollut jo kuihtumassa. Odhelius päättää pyyntöön ”Sanasta anna voimaa.”

SV 66 Voi, mihin raukka juoksisin

Tämä virsi jatkaa samaa rukousta ja syntinsä tunnustamista. Kyselen itseltäni onko minulla taitoa ja tahtoa kumartua kuin maahan saakka Herran edessä. Rukous kuitenkin auttaa sen että veisaaja voi jatkaa ”Ah, sammuu uskonlamppuni, jos sen et hoida tulta.” … ”Sanasi anna valoksi ja Pyhä Henki oppaaksi.” Tähän virteen on nyky-Siionissa tehty vähän uutta sana- ja säkeistöjärjestystä: se on virren sanomaa kirkastanut. Lars Nybergin virsiä on uusituissakin Siionin virsissä yli kaksikymmentä, vaikka niitä on vähennetty edellisestä. Onhan koko kokoelmaakin supistettu, jotta virsikirja olisi helposti kuljetettavissa käsilaukussa tai taskussa.

SV 67 Päivä päivältä vain petyin siihen, mitä sain

Tässä virressä nuoremmat runoilijat toteavat: ”Petyin vastauksiin, petyin tyhjänpuhujiin”, ja päättävät turvautumalla Jeesukseen. On hyvä huomata, että tämä vuodelta 1999 oleva virsi uskaltaa kumartua Herran edessä sellaisena kuin on, ja veisata ”En jaksa, Jeesus, enempää” ja pyytää kuulemaan ja olemaan luonaan. Me jokainen voimme opetella kuulemaan Jumalan puhetta. Virsi on mielestäni aivan harvinaisen hyvä, oman vaillinaisen vaelluksen keskellä kampailevalle.

SV 68 Jumala, Isä, armahda

Tulemme Johan Kahlin virteen. Hän oli Latvian Kuurinmaalta kauppiaan poika 21-päisestä lapsijoukosta ja lähti leipäänsä ansaitsemaan nuorena Tukholmaan, hän pääsi valtion virkaan. Hän kirjoitti runoja, joista monet päätyivät Siionin virsiin. Tässä meidän käytössämme olevassa siioninvirsikirjassa niitä on 18. Virsi on vahvasti rukousvirsiin lukeutuva. Kun tätä virttä veisaa tai lukee, se toimii kuin lääke ahdistuneeseen mieleen. Voisi jopa ajatella, ettei virsi kerro vahvasta itsetunnosta. Mutta nöyryys kulkee sanoituksen sisällössä ja anteeksiantoon turvautumisessa. Kahl oli ristin koulussa oppinut jotain sellaista, johon meidänkin on syytä pyrkiä niin että ymmärtäisimme: armo kattaa kaiken.

SV 69 Herramme, katso meidän kurjuuttamme

Siionin virsissä on ilmaistu mm. asiat: jokaisella ihmisellä on huolia, kärsimys ja vaiva ovat kristityn elämän osaan kuuluva piirre, ihminen tarvitsee toista ihmistä, jolle hän voi kertoa tuskansa ja huolensa. Juuri tässä puutteiden kertomisessa tapahtuu hoitamista. Varsinaista lopullista vapautta ja turvaa toisen ihmisen sanat eivät kuitenkaan anna. Sen antaa vain itse Kristus, jonka varaan meidän on jäätävä.

 Lilja Lindholm