maanantai 5. marraskuuta 2018

Siionin virret 64-69



Seuraavat kuusi virttä löytyvät osastosta Ahdistus. Sekä uudempaa että vanhempaa tuotantoa olevat ovat synnintuntoisia, rukoillen monin sanoin. ”Jospa Herra armahtaisit, tänne katsahtaisit, Jeesus, auttaja.” Hätähän meidät panee rukoilemaan, harvemmin myötäkäyminen. Veisaaja kuitenkin lohduttautuu veisaamalla ” Sinne vie, kun päättyy tie, missä kiitos kaikuu aina eikä taakka paina”.

Anders Odhelius vetoaa Herran lupauksiin antaa apua, ja jatkaa luottavasti ”Puu kuiva puhkee kukkimaan, kun uudistat sen nesteet.” Sehän luonnossakin nähdään tapahtuvan: jos puu tai kasvi saa kosteutta, se virkoaa eloon, vaikka olisikin ollut jo kuihtumassa. Odhelius päättää pyyntöön ”Sanasta anna voimaa.”

Tämä virsi jatkaa samaa rukousta ja syntinsä tunnustamista. Kyselen itseltäni onko minulla taitoa ja tahtoa kumartua kuin maahan saakka Herran edessä. Rukous kuitenkin auttaa sen että veisaaja voi jatkaa ”Ah, sammuu uskonlamppuni, jos sen et hoida tulta.” … ”Sanasi anna valoksi ja Pyhä Henki oppaaksi.” Tähän virteen on nyky-Siionissa tehty vähän uutta sana- ja säkeistöjärjestystä: se on virren sanomaa kirkastanut. Lars Nybergin virsiä on uusituissakin Siionin virsissä yli kaksikymmentä, vaikka niitä on vähennetty edellisestä. Onhan koko kokoelmaakin supistettu, jotta virsikirja olisi helposti kuljetettavissa käsilaukussa tai taskussa.

Tässä virressä nuoremmat runoilijat toteavat: ”Petyin vastauksiin, petyin tyhjänpuhujiin”, ja päättävät turvautumalla Jeesukseen. On hyvä huomata, että tämä vuodelta 1999 oleva virsi uskaltaa kumartua Herran edessä sellaisena kuin on, ja veisata ”En jaksa, Jeesus, enempää” ja pyytää kuulemaan ja olemaan luonaan. Me jokainen voimme opetella kuulemaan Jumalan puhetta. Virsi on mielestäni aivan harvinaisen hyvä, oman vaillinaisen vaelluksen keskellä kampailevalle.

Tulemme Johan Kahlin virteen. Hän oli Latvian Kuurinmaalta kauppiaan poika 21-päisestä lapsijoukosta ja lähti leipäänsä ansaitsemaan nuorena Tukholmaan, hän pääsi valtion virkaan. Hän kirjoitti runoja, joista monet päätyivät Siionin virsiin. Tässä meidän käytössämme olevassa siioninvirsikirjassa niitä on 18. Virsi on vahvasti rukousvirsiin lukeutuva. Kun tätä virttä veisaa tai lukee, se toimii kuin lääke ahdistuneeseen mieleen. Voisi jopa ajatella, ettei virsi kerro vahvasta itsetunnosta. Mutta nöyryys kulkee sanoituksen sisällössä ja anteeksiantoon turvautumisessa. Kahl oli ristin koulussa oppinut jotain sellaista, johon meidänkin on syytä pyrkiä niin että ymmärtäisimme: armo kattaa kaiken.

Siionin virsissä on ilmaistu mm. asiat: jokaisella ihmisellä on huolia, kärsimys ja vaiva ovat kristityn elämän osaan kuuluva piirre, ihminen tarvitsee toista ihmistä, jolle hän voi kertoa tuskansa ja huolensa. Juuri tässä puutteiden kertomisessa tapahtuu hoitamista. Varsinaista lopullista vapautta ja turvaa toisen ihmisen sanat eivät kuitenkaan anna. Sen antaa vain itse Kristus, jonka varaan meidän on jäätävä.


 Lilja Lindholm 

1 kommentti:

  1. Ensimmäinen ajatus näistä kuudesta virrestä on: Nyt on ahdistusta kerrakseen! Jos järjestäisi siioninvirsimaratonin, niin pitäisi huolehtia, että tämän osaston veisaamisen välissä olisi jotakin armon sanaa tarjolla. Nyt kertakaikkiaan tarjoutuu tilaisuus kaikkien masennuksen ja ahdistuksen aiheiden esiin kaivamiseen näiden virsien myötä.

    Virttä 67 oltiin poistamassa Siionin virsistä uudistuksen yhteydessä, mutta saatu palaute sai karsijoiden päätöksen pyörretyksi.
    Yksi syy karsimishaluun on voinut olla toisen säkeistön alku "Petyin vastauksiin, petyin tyhjänpuhujiin, sanat onttoina vain kaikuivat. Kun sen taas ymmärsin, tulin alkuun takaisin. Mistä löytyvät lauseet oikeat?" Niitä joskus puheen päälle veisatessa saattaa seurapuhuja tai opettaja ajatella suoraksi palautteeksi. Nuoremmalle polvelle virsi on kuitenkin ilmiselvästi rakas. Sen moni aikuistumisen kanssa kamppaileva ehdottaa iltaveisuissa veisattavaksi ja se kertookin enemmän elämäntilanteesta kuin siitä, mitä jonkun tietyn puhujan puheesta ajatellaan.
    Reespu Purovaara (nyk. Raittila) on kuvannut itselleen tärkeää virttä näin: "Virressä kuvataan hyvin masentuneen ihmisen olotilaa, miten esimerkiksi kaikki sanat, omat, toisten ja luetut, jäävät helposti merkityksettömiksi. En koe, että virressä syytettäisiin ketään." Virsi on antanut Reespulle sanoja, ymmärrystä, lohtua ja perspektiiviä. Se on luonut tilaa ja aikaa levähtää. (HK 9/2016)

    VastaaPoista