Siionin virret 160-165

Uskoisin, että osasto Yhteys on yksi seurojen veisatuimpia osastoja. Onhan siellä alku- ja loppuvirsiksi sopivat, ruoka- ja perhejuhlavirret. Tässä osastossa on myös kristittynä elämiseen eli lähimmäisenrakkauden toteuttamiseen liittyviä virsiä.

SV 160 Kirkasta sä itses meille

Tässä virressä puhutaan Jeesuksen sovitustyön merkityksestä pelastavana tekona sekä omien tekojen suhteesta pelastukseen. Tämä teksti puhuu myös lähetyksestä ja evankeliumin voimasta.

Kolmeen ensimmäiseen säkeistöön on saatu tiivistettyä koko pelastushistoria: Jeesuksen risti kirkastaa Jumalan rakkauden kaikille kansoille. Lain vaatimukset väistyvät, Johannes Kastaja ja profeetat julistivat Messiaasta. Pyhä Henki lahjoittaa voiman todistamaan Jumalan armosta.

Kaksi viimeistä säkeistöä kertovat, mikä on Jeesuksen seuraajien tehtävä: saarnaaminen pelkäämättä, kuoleman voittamisen ylistäminen. Jos tätä ei toteuteta, kivetkin alkavat huutaa.

Miten tosissamme me nykykörtit otamme tämän virren? Mitä tarkoittaa armollisen Jumalan julistaminen? Miten saarnataan pelkäämättä? Herran töistä veisaamisen me kyllä osaamme. Miten saatetaan kalliit sielut Karitsan luo? Mitä tapahtuu silloin, jos kivetkin huutavat? Onko sellaista tilannetta vielä tullut, onko tätä ylistämis- ja kiittämiskehotusta kuitenkin noudatettu riittävästi?

SV 161 Herra, siunaa, auta meitä

Virsi on Herran siunaus yhteisesti veisattavaksi.

Se on otettu Siionin virsiin vasta nyt, vaikka Virsikirjassa se on ollut ”aina”. Laulukokoelmastamme on puuttunut tällainen virsi. Monilla paikkakunnilla on tapana yhdessä lausua Herran siunaus seurojen päätteeksi, nyt sen voi siis myös veisata.

Olenpa itse sitä ehdottanut joskus sellaisten seurojen päätteeksi, kun on ollut monta puhetta ja monta pitkää virttä, ja järjestäjät ovat etsineet sopivan lyhyttä lopetusta. Mutta voi sen veisata myös ihan itsenäisenä, omana rukouksenaan. Sävelmä on sama kuin virsissä 153 Vielä, Herra, kutsut meitä, 170 Jeesus, auta lapsiamme sekä 235 Herra antoi, Herra otti, eli erittäin tuttu ja siksi useimmille myös helppo.

Suosittelen!

SV 162 Ääressä taivaan pöydän

Kaunis ja juhlallinen ruokavirsi, joka on kuitenkin verraten uusi: Jaakko Haavion 1971 mukailema.

On mielenkiintoista, että virren sanoissa viitataan ehtoolliseen: Jumalan kattama taivaan pöytä, jonka ääressä alkaa iankaikkinen hääjuhla. Näillä sanoilla kuitenkin aloitetaan yleensä mitä arkisin ruokailu rippileireillä tai tapahtumissa. Toisaalta virren yhdessä veisaaminen tekee tavallisestakin keittoruoasta taivaan juhla-aterian esimaistelua, kiittää saaduista lahjoista ja muistuttaa meitä siitä, keneltä elämämme lahjat tulevat.

On hauskaa, että saamme toinen toisillemme veisatessamme muistuttaa heidän olevan Jeesuksen ystäviä. Ruokavirren veisaaminen ja Jumalan kiittäminen lahjoistaan pitää tiellä taivaaseen. Näin toivomme.

SV 163 Hyvyyttä Herran aina veisatkaamme

Tämä virsi on myös ruokavirsi. Se otettiin Siionin virsien lisävihkoon numerolla 301 Wanhasta virsikirjasta, jota heränneet veisasivat Siionin virsien ohella vielä ennen edellistä virsikirjauudistusta (1986). Tuolloin siinä oli kolme säkeistöä, mutta tekstiä on nyt uudistettu niin, että ensimmäisen ja toisen säkeistön alun ja lopun järjestystä on vaihdettu ja kolmannen säkeistön alku otettu toisen säkeistön loppuun. Näin virrestä on tullut selkeämmin ruokavirsi, jossa ensimmäinen säkeistö voidaan veisata ennen ateriaa ja toinen sen päätteeksi. 

Kukahan nämä tekstit laittaisi tauluihin Aholansaaren ja Wanhan Karhunmäen (sekä Lapuan kristillisen opiston) ruokasalien seinälle? Kyseessä on nimittäin erittäin hyvä ruokavirsi. Sitä soisi käytettävän runsaasti.

Virressä muistutetaan ja kiitetään syvästi Häntä, joka antaa elämän ja ravinnon sekä kaiken muunkin hyvän elämässämme. Aivan niin kuin Luther opettaa Wähässä katekismuksessaan Isä meidän –rukouksen neljännestä pyynnöstä Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme:

”Jumala antaa pyytämättäkin jokapäiväisen leivän kaikille, myös pahoille ihmisille, mutta me pyydämme tässä rukouksessa, että hän auttaisi meitä käsittämään tämän ja vastaanottamaan jokapäiväisen leipämme kiitollisina.

Mitä tarkoittaa jokapäiväinen leipä?

Vastaus: Kaikkea, mitä ruumiimme ravinnokseen ja muuten välttämättä tarvitsee. Siihen kuuluvat ruoka, juoma, vaatteet, kengät, koti, pelto, karja, raha, omaisuus, kelpo aviopuoliso, kunnolliset lapset, kunnollinen palvelusväki, kunnolliset ja luotettavat esimiehet, hyvä hallitus, suotuisat säät, rauha, terveys, järjestys, kunnia, hyvät ystävät, luotettavat naapurit ja muu sellainen.”

Samalla kun kiitämme ruoasta, pyydämme ja kiitämme elämäämme kaikkea tuota, mitä Luther opettaa jokapäiväisen leipämme olevan. Käsitämmekö me tämän ja otammeko kaiken sen vastaan kiitollisina?

SV 164 Lahjoita, Herra, perheisiimme

Tämä virsi on varmasti yksi rakkaimpia ja suosituimpia Siionin virsiä, joita paljon veisataan eri tilanteissa. Tällä virrellä on hyvä aloittaa kotiseurat tai lopettaa ne, veisata sellaisen puheen päätteeksi, jossa puhutaan kodista, perheestä, lapsista tai lastenlapsista tai muista arkielämän murheista. Tämä on myös hyvä veisata kiitokseksi sukulais- tai ystäväperhevierailun päätteeksi, vaikka ei seuroja olisikaan ollut.

Tässä virressä on säilytetty alkuperäiset Jaakko Haavion sanat, eikä pitäydytty Virsikirjan sanamuotoihin, jossa suurin muutos on tehty 2. säkeistöön, ja jossain määrin ensimmäiseen. Itse pidän Siionin virsien sanamuodoista ja kielikuvista enemmän kuin virsikirjan. Ne tuntuvat sopivan nykyajan ihmisen ajatteluun paremmin: tahrat ja uutta liekkiä kaipaavat sammuneet lamput.

Ensimmäisessä säkeistössä pyydetään hiljentämään maailman äänet ja murtamaan mammonan valta. ”Vanhassa testamentissa maailma on Jumalan omaisuutta, hyvä ja kaunis, ylistettäväkin. Maailman tulisi olla yksi ja yhtä, mutta maailma on täynnä ristiriitoja ja väkivaltaa. Maailmassa voimakkaat hallitsevat ja uhkaavat. Vanhassa testamentissa näkyy kuitenkin usko siihen, ettei Jumala ole hylännyt maailmaa eikä sen ihmisiä. Jumala on uskonut valitsemalleen kansalle tehtävän kuuluttaa hänen voimaansa ja hyvyyttään maailmassa. Vanhan testamentin ajattelulle ei ole ominaista se, että maailma olisi paha tai kartettava, torjuttava tai vieras.” (Hautala, Veisuun vuoksi, 88)

Uuden testamentin puolella taas ajattelu muuttuu. On huomattava, että UT syntyi huomattavasti lyhyemmän ajan sisällä kuin VT ja osittain erilaisessa kulttuuriympäristössä. Kreikkalainen sivistys perustui dualismiin, hyvän ja pahan, ruumiin ja hengen, valon ja pimeyden vastakkaisuuteen. Lisäksi kirjoituksia ”sävyttää kokemus taistelusta, vähemmistöasemasta, vainosta ja epävarmuudesta. Turva on lähellä, vihollinen kaikkialla ulkona.” (Hautala, Veisuun vuoksi, 89)

Evankeliumeissa maailmaa tarkastellaan osin eri tavoin riippuen onko kyse synoptikoista tai johannekselaisesta kirjallisuudesta. Johannes puhuu maailmasta paljon ja käsittää sen paikkana, jossa kristityn tulee toimia samoin kuin Kristus toimi suhteessa maailmaan. Maailma myös sisältää itsessään ihmisen moraalin kannalta arveluttavia asioita (1. Joh. 2: 17-19). Nämä seikat ovat vaikuttaneet suuresti erityisesti pietismin omaksumaan maailmankuvaan ja pietistiseen virsirunouteen. (Hautala, Veisuun vuoksi, 90-93)

Paavali liittyy kirjoituksissaan enemmän VT:n kuin kreikkalaisen kulttuurin käsityksiin maailmasta. Hän myös haastaa kreikkalaista filosofiaa ja puhuu siitä ”tämän maailman viisautena”. Maailma on Jumalan hyvä luomisteko ja puhuttelee meitä, mutta me olemme kuuroutuneet sille. Tilalle uhkaa tulla ihmisen itsensä aiheuttama kaaos: kiire, repivyys, melu, kohina, luomakunnan pahoinvointi, kulutuskilpailu. (Hautala, Veisuun vuoksi, 94-95)

”Hiljennä äänet maailman” voisi merkitä ”hiljennä kaaos, rahan valta, pakkotahtisuus, kulutusmania”. Rukouksemme voisi kuulua ”anna meidän jälleen kuulla (hyvän) maailmasi ja maan äänet, kun vilja kasvaa ja maapallo ihmeellisesti pyörii osana kaikkeutta”. (Hautala, Veisuun vuoksi, 95)

Tällöin koko virressä voidaan pyytää kääntämään kauppareitit takaisin alkuunsa, maanpiirista hyvä ja rauhallinen asuinpaikka, tehdystä työstä leipä ja ansio, lepo ja rauha, näkemään työn mieli ja merkitys, pitämään ihmissuhteet kunnossa, kuuntelemaan luomakuntaa ja jäsentämään omaa elämää ja ympäristöä kosmokseksi, yhteiseksi elämänpiiriksi. (Hautala, Veisuun vuoksi, 95)

SV 165 Katso meihin, Jumalamme

Kyseessä on virsi, joka on otettu kokoelmaan, kun etsittiin uusia Siionin virsiä. Virressä on samaa tematiikkaa kuin edellisessä, mutta se on luonnollisesti ilmaistu eri tavalla. Joissain perhevirsissä kuvataan kotielämää varsin ruusuisin sanankääntein. Todellisuus on usein kuitenkin toinen. Tässä ja edellisessä virressä asetutaan Jumalan eteen puutteineen ja heikkouksineen, epäonnistumisineen ja rikkomuksineen. Näihin pyydetään läsnäoloa, lohtua, toivoa paremmasta, armoa, rakkautta sekä erityisesti voimaa vain yhdeksi päiväksi. Se riitää. Tänään, huomenna, yksi päivä jaksaa voimien loppuessa, yhden päivän yhteys, yhden päivän rakkautta.

On suostuttava Jumalan kannateltaviksi, omavoimaisuus on kadonnut, itsessä ei ole enää kykyjä. 

Maailmasta ja siitä, mitä se tarkoittaa teologiassa, kirkon historiassa ja Siionin virsissä, voi lukea lisää Jukka Hautalan kirjassa Veisuun vuoksi (Kirjapaja ja Herättäjä-Yhdistys 2017). Suosittelen lämpimästi teosta muutenkin valaisemaan Siionin virsissä ilmaistua ajattelua. 

Leena Väyrynen-Si