Siionin virret 190-195

Siionin virsien jouluvirret ovat minulle erityisen läheisiä. Löydän niiden sanoista ja sävelmistä joulun viestin ja syvemminkin kristillisen kirkon sanoman tavalla, joka puhuttelee erityisesti.

Jouluyöhön liittyvät henkilöt ja tapahtumat ovat nähtävissä monesta näkökulmasta. Nämä näkökulmat ovat hyvin ajankohtaisia ja läpi historian muuttumattomia. Jouluyön keskiössä ovat Jeesus-vauva, Maria ja Joosef. Yöllä esiintyvät myös enkelit ja paimenet. Jouluyön tapahtumat liikuttavat idän viisaita ja Herodeksen sotilaita. Joulun kuvaelmaan on haluttu liittää myös eläimiä, ne tuovat kuvaan jonkinlaista pyyteettömyyttä ja viattomuutta. Tähti osoittaa tietä Vapahtajan etsijöille. Jouluyön elementit saattavat tuntua muuttumattomilta ja pysähtyneiltä. Kuitenkin ne ovat täynnä elämää, vaeltamista ja liikettä.

Ensimmäisen jouluyön tapahtumat mullistavat yhteiskuntarakenteita. Asetelma on vallankumouksellinen ja yhteiskunnallisesti ravisteleva. Ei olekaan kyse oman yhteisön ja yhteiskunnan pönkittämisestä ja suojelemisesta. Jouluyö avaa ovia maailmalle ja julistaa rauhaa, oikeudenmukaisuutta ja tasavertaisuutta kaikkialle. Osallisina ovat monenlaiset toimijat. Avaintodistajat ovat arkisia yötyöläisiä. Matkaan lähtevät myös rikkaat miehet, jotka hellittämättä seuraavat tähteä. Jeesuksen vanhemmat ovat vahvasti läsnä, vaikka kovin vaiteliaina. Enkelien viesti on täynnä iloa ja toivoa. Kaikki Jeesuksen syntymän liikuttamat ovat suuremman merkityksen äärellä ja joutuvat sen puhuteltaviksi. Vastavoimana jouluyön viestille, ovat sotilaat, jotka Herodes on lähettänyt liikkeelle omaa valtaansa suojelemaan.

Siionin virret tuovat kaikkia joulukertomuksen osallisia mukaan joulun viestiin. Juhlan sankari, Jeesus-lapsi, on läsnä vahvana liikuttajana. Hän koskettaa, kutsuu ja pysäyttää pelkällä olemassaolollaan. Vauva ei vaadi mitään temppuja tai suorituksia. Hänessä näkyy pelkkä ihmisyys, haavoittuvuus ja täysi läsnäolo. Evankeliumi näyttää jouluyön kertomuksessa tähän lapseen kätkeytyvän jumalallisen armon ja rakkauden.

190 Olet saapunut Herramme armollinen

Virren ensimmäinen säkeistö katsoo tulevaisuuteen: Jeesuksen pahoinpitelyyn, kidutukseen ja väkivaltaiseen kuolemaan. Viittaus hiljaiseen viikkoon ja kärsimyksen julmaan todellisuuteen tuo joulun keskelle historian, tämän päivän ja tulevaisuuden kidutetut, nöyryytetyt ja surmatut ihmiset. Virsi näyttää maailman todellisuuden, jonka Jumala syvästi tuntee. Samalla tulee näkyville ihmisen raadollisuus ja avuttomuus synnin maailmassa ilman Vapahtajaa.

Virren loppu keskittyy kiitokseen ja ihmettelyyn. Se kehottaa ihmisiä sitoutumaan yhteiseen elämään, kiittämään ja iloitsemaan. Virsi muistuttaa myös palvelemisesta ja avautuu koko maailmalle. Enkelten rauhan viesti kuuluu kaikkialle. Kukaan ei ole osaton, ketään ei suljeta ulkopuolelle. Jouluvirsille tyypillinen rajattomuus on kutsuvaa ja vapauttavaa: ”Kansat, maat, kaikki yhdessä kuuluttakaa, saimme lahjaksi elämän uuden.”

191 Herää jo sinäkin, Siionin kansa

Tämä virsi kuului lapsuuteni jouluihin. Siihen aikaan osattiin veisata vaivattoman tuntuisesti virsiä, joiden säkeistöt ovat pitkiä ja sävelmätkin melko vaativia. Veisuun tempo oli rauhallinen, joskus jopa raskaan tuntuinen. Veisuu oli jykevää ja voimakasta. Toisaalta tämä virsi kuulostaa vapauttavan riemulliselta, kun se veisataan raikkaasti ja kevyesti. Vahvan ja jykevän seuraveisuun lisäksi, on joskus hyvä veisata myös hiljaisella äänellä, välillä haparoidenkin. Virren ja veisuun merkitys ei mielestäni ole riippuvainen veisuun tavasta ja tyylistä. On arvokasta, jos seuraväki rohkeasti virheitä pelkäämättä aloittaa ja opettelee uudistettuja Siionin virsiä.

Kirkkaus hohtaa… annat ilon…auta riemuitsemaan…ota murhe pois… virressä pyydetään iloa samalla kun jo kiitetään railakkaasti halleluja - säkeellä ja kiitos-sanan toistolla. Virressä kohtaavat ilo ja murhe väkevällä tavalla. Ne eivät syö toistensa uskottavuutta eivätkä vähättele toisiaan. Näihin kiitossanoihin uskallan yhtyä minäkin.

192 Valo syttyi, Jeesus syntyi

Virren ensimmäisissä säkeistössä ihmetellään ihmisen alakuloisuutta; Miksi en voi riemuita? Miksi sydän kylmenee? Miksi en kiiruhda Vapahtajan seimelle? Virsi ilmaisee puhuttelevasti elämän ristiriidan. Joulu tuo hyvyyden, valon ja pyhyyden. Ihminen kamppailee omassa näköalattomuudessaan. Tässä virressä on läsnä joulun matkalaisia: paimenet ja idän viisaat. He ovat esimerkkinä liikkeelle lähdöstä ja rohkeudesta. Kuulen virressä paikallaan pysymisen ja liikkeellä olon vastakkaisuuden. Lempeästi tunnustetaan se, että ihminen on voimaton ja kykenemätön pelastamaan ja liikuttamaan itseään. Virsi tuo mieleeni Pyhän Birgitan rukouksen lauseen: ”Uskallettua on viipyä ja vaarallista on jatkaa matkaa.” Miten tuttu kokemus tämä onkaan!

Virren viimeiset säkeistöt tuovat toivon toivottomalle: ”Tällaisille syntisille koitti siinä aamun koi.” Sinulla ja minulla on sittenkin riemujuhla.

193 Betlehemin piltti vain

Tätä virttä veisaan mieluiten levollisella rytmillä ja hiljaisella äänellä. Vanha sävelmä korostaa virren rukousta ja pyhyyden tuntua. Virsi kertoo yksinkertaisesti jouluyön tapahtumista. Veisaaja liittyy osalliseksi yön tapahtumiin veisaamalla. Kuitenkaan veisaaja ei omi itselleen jouluyötä vaan jättää tilan avaraksi. Vaikka veisataan minä – muodossa, ollaan yhdessä muiden kanssa, yhdessä koko maailmankaikkeuden kanssa. Tämän virren veisaaja voisi olla vaikkapa piilossa yön pimeydessä ihmettelemässä ja tarkkailemassa. Hän kuvailee ja kertoo korostamatta omaa itseään tai omia tunteitaan. Hän ei kuitenkaan ole pelkkä tarkkailija, vaan tulkitsee näkemäänsä ja etsii merkityksiä: ”Pelastaakseen tuomitut, tuomitut hän on tänne saapunut.” Virren teksti kuulostaa opetuspuheelta, joka pyrkii avaamaan joulun sisältöä ja merkitystä: Jeesus on ikuinen ja luomaton, hän elää kuten kuka tahansa ihminen, mutta ilman syntiä. Hän on tullut pelastamaan ihmiskuntaa. Tähän kaikkeen ihminen vastaa ilolla ja kiitoksella: Aamen, halleluja!

194 Jos etsit, sielu, Jeesus-lasta

Virsi kutsuu liikkeelle ja haastaa myös asenteen muutokseen: joudu, kulje, riennä, katso, rukoile, kumarra, kerro, ylistä! Ensimmäisessä säkeistössä mainitaan kehotuksen kohde: ”Jos etsit sielu, Jeesus – lasta…” Veisaaja siis kehottaa omaa sieluaan monen imperatiivin avulla. Sielun puhuttelu tuntuu virren aikana avautuvan myös kokonaisvaltaiseksi yhteiseksi kehotukseksi. Puhutellaan omaa itseä, lähimmäistä, koko ihmiskuntaa. Viimeisessä säkeistössä palataan inhimilliseen haurauteen ja oman kyvyttömyyden tunnustamiseen. ”Halpa kedon paimen” kuvaa ehkä ihmistä, jolla ei ole vaurautta tai vaikutusvaltaa. Paimen hukkuu ihmisjoukon keskelle muiden köyhien sekaan. Hän kuuluu ihmisiin, jotka yrittävät selviytyä elämässä ja joutuvat kamppailemaan toimeentulonsa eteen. Halpa paimen olen myös minä, joka koen itseni usein henkisesti ja hengellisesti riisutuksi ja karuksi. Lämmön, valon ja toivon lähde on jossain muualla kuin minussa. Valo ja lämpö ovat pienessä lapsessa. Hän sytyttää joulun tähden synkimpäänkin sopukkaan.

195 Jumalan Poika sydäntemme oljilla tyytyy nukkumaan

”Murheen korret” on ilmaisu, joka on tullut lähelle omaa kokemusmaailmaa ja avannut virren sanomaa vuosien aikana yhä syvemmin. Olen oppinut veisaamaan tätä virttä edeltävän virren sävelmällä, joka on mielestäni meditatiivisempi ja myös hyvin virren sanoihin sopiva.

Joulun sanoma ja enkelten viesti, koko jouluyön kuva näyttäytyy virressä mielestäni yksinkertaisena, silti pyhää salaisuutta kunnioittaen.  Veisaaja ei tuo seimelle mitään suorituksia. Hän pyytää uskoa, virvoitusta ja huolten huojennusta. Tästä huolimatta virsi on valoisa, täynnä ihmetystä, kiitosta ja luottavaista toivoa.

Erityisen rohkaisevaa on se, että murheen korret saavat olla Vapahtajan vuoteena. Niitä ei moitita eikä hävetä. Joulu tuo valoon ja näkyville sydämen oljet, sen synkän haudan; hengen köyhyyden ja murheen hauraat korret. Tähän voi liittyä ihminen, joka on elämässä joutunut luopumaan läheisistään, terveydestään ja osaamisestaan. Virsi kutsuu Vapahtajan seimelle myös ihmisiä, jotka ovat menettäneet kyvyn keskinäiseen kommunikointiin ja voimakkaisiin tunteisiin. Niitä ei tarvita. Mitään ei tarvita. Vain Jeesus-lapsi, joka vastasyntyneen vääjäämättömyydellä on läsnä täydesti. Hän ei valikoi kuka saa tulla joulun ihmeen äärelle.

Leena-Marja Renko