Siionin virret 196-201

Siionin virsi 196

Olin kansakoulun toisella luokalla, kun opettajamme ilmoitti meille koululaisille tunnilla, että Juho Kytömäki on kuollut. Ainakin me, joilla oli perheen kautta läheiset yhteydet naapurikylälle,  Raudasmäelle, tiesimme kuka Juho Kytömäki oli. Mutta opettajalle ja hänen ikäpolvelleen hän oli merkittävä hengellinen johtaja koko Kalajokilaaksossa, ei vain Raudaskylän kouluyhteisön ”isänä”, vaan seurapuhujana, saarnaajana ja satojen kotien perhepappina. Virren tekijänä häntä ei juurikaan tunnettu, mutta kerrotaan, että kastaessaan lapsia (heitä on varmaan satoja) hän veisuutti ristiäisissä aina virren ”Kaitse paimen lampaitasi..” (Sv 158)

Istuin nuorena pappina loppiaisseuroissa Nivalan Kirkkorannassa joskus 1970-luvun lopulla. Seurat alkoivat Siionin virrellä 196 (Silloinen numero 11) ja minun piti puhua ensin. Puheesta en mitään muista, mutta sen muistan että ähelsin. Jos loppiaisena aloitetaan seurat ”Taas annoit joulun tulla…”, niin luulisi vähän kokeneemmallakin puhujalla menevä jauhot suuhun.  Muistelen jotenkin, että olisin jatkanut: ”Taas annoit joulun mennä..” Mutta nyt kun ajattelen, niin hyvin sopii loppiaisena veisata ”Lahjoista maallisista, niin turhanaikaisista iloitsen enemmän”

Kymmenen vuotta myöhemmin oli Kainuun pappeja koolla Mieslahden opistolla. Meille oli alustamassa ”In Ipsa Fide Christus Adest” (Itse uskossa Kristus on läsnä)- Luther löydöillään kuuluisaksi tullut professori Tuomo Mannermaa Lutherin Unio-teologiasta. Voisikohan tuon jotenkin suomentaa yhteys-teologia? Muistan että, hän sanoi jotenkin näin, että aiemmin herännäisseurapuheessa esiintyi tämä Lutherin Unio Christi - siis, että itse uskossa Kristus on läsnä, että uskon sisällä on Kristus. Hän sanoi, että missä usko syntyy, siellä itse Kristus syntyy – tapahtuu joulun ihme. Hän totesi,  että vaikka tämä ajatus on kadonnut herännäisseurapuheesta,  on se läsnä vielä Siionin jouluvirsissä. ”Jumalan poika sydäntemme oljilla tyytyy nukkumaan”. Tässä kouluneuvos Juho Kytömäen ainoassa Siionin virressä(200) pyydämme, Unio Chrsti-hengessä: ”Nyt synny minulle”. Mutta onhan se mukana muissakin Siionin virsissä, kuten esimerkiksi ensi kesän Nivalan herättäjäjuhlatunnuksessa (Sinussa pysymään..).. ”Armossa avarassa”. (Sv 123)

Hengellistä kotiamme on kutsuttu ikävöivän, odottavan uskon liikkeeksi, mikä näkyy monissa Siionin virsissä. Kaimani (TM) kysyi siteeraten meiltä  Kainuun papeilta : ”Vieläkö puheissanne kuluu: Yksi sinulta puuttuu ja sen yhden mukana kaikki Kristuksen sisällinen tunteminen”?

Siionin virsi 197

Unkarilainen diakonissa Erzsébet Túrmezei  (1912-2000) oli suuri Suomen ystävä ja unkarilainen ”körtti”. Hän oli opiskellut suomen kielen ja muistini mukaan puhuikin joillakin herättäjäjuhlilla. Sotkamolaisen ystävänsä opettaja Vieno Koukkarin kanssa hän vieraili myös Kainuun Opistolla Mieslahdessa ja saimme pitää häntä vieraana viikon verran. Häneltä on kaksi Siionin virttä ja lisäksi Herättäjä-Yhdistys on toimittanut suomeksi hänen runokirjojaan. Hänen virtensä ovat syntyneet Unkarin vaikeiden vuosien aikana 1950-luvun puolessa välissä.

Hengellinen kuukauslehti  julkaisi aikoinaan haastatteluja meistä Herättäjän työntekijöistä. Kysyttiin mm. lempivirttä. Vastasin silloin että se on tämä (silloinen 17). Nyt ensimmäinen säkeistö alkaa ”Vanhurskas Herra, kasvojesi alta karkuun en pääse – se saartaa kaikkialta…” Edellisessä muodossa se alkoi ”Vanhurskas Herra, mihin voisin mennä, minne et itse edeltä jo ennä..”  Molempi parempi! Kaija Pispalla on kyky ilmaista virren sanoma tuoreella tavalla. Minä pidän myös vanhasta Jumalan ennättävän armon ajatuksesta. Veisasimme tätä uudenvuoden virttä usein paikallisosastojen vuosikokouksissa. Monissa syntymäpäiväseuroissakin tätä on veisattu. Mutta sopii kyllä veisattavaksi milloin vain, vaikkapa näin paaston aikana muistuttamaan ”Poikasi annoit tuomion alle.”

Siionin virsi 198

Kainuun opisto täytti vuonna 2009 sata vuotta. Sen ensimmäisenä johtajana vuodet 1909-1913 toimi Väinö Malmivaara. Kajaanin Mieslaulajat kunnioittivat Kainuun vanhinta (vai oliko toiseksi vanhin) toiminnassa olevaa koulua julkaisemalla levyn ”Väinö Malmivaaran rukousvirsiä” Kuoro konsertoi tällä ohjelmalla eripuolilla Suomea. Ohjelma sisälsi kaikki silloisiin Siionin virsiin ja virsikirjaan säilyneet Väinö Malmivaaran 18 virttä. Levyä on vielä saatavissa! Ohjelmisto sisälsi ihmisen elinkaaren kehdosta hautaan. Viimeisenä virtenä oli tämä Malmivaaran uuden vuoden virsi, jonka lauloimme konserteissa Klemetin sävelin ja täysin palkein unisonona. Leikillään – jossa totta toinen puoli – jos unisono uhkasi muuttua moniääniseksi toistelimme ”Soraäänet synnin soivat sielussamme yhtenään. Mitä muuta ne nyt voivat tällaisissa tehdäkään.”  Niin että ”Murra nyt sen oma tarmo, oma voima, oma työ”.

Siionin virsi 199

Olemme Jouko Ikolan kanssa samaa vuosikertaa sekä syntymän (1951) että teologikurssin (1970) tiimoilta. körttikodin poikia (sekä lapsuudessa että opiskelijana Ala- ja Ylätorpissa) molemmat. Papiksikin meidät on vihitty parin kuukauden välein (1977)  – tosin eri hiippakunnissa. Siitäpä sitten tiet erkanivat Jouko Eteläpohjanmaalle ja minä Raudaskylän kautta Kainuuseen. Nurmosta päin kuului kyllä aika ajoin kummia. Maamme toisella laidallakin tuli tutuksi Koivu ja tähti-runotapahtumat ja niiden yhteydessä Joukon nimi. Kun ehdotus uusiksi Siionin virsiksi otettiin käyttöön, sieltä valikoitui helposti useita Joukon tekemiä virsiä. Monissa seuratuvissa opeteltiin veisaamaan ”Huoneen ristin hiljaisuuteen Kristus meille valmistaa..” Muutama vuosi sitten Joukon runoteos ”Hyvyyttä on” voitti yleisöäänestyksen vuoden kristilliseksi kirjaksi. ”Hyvyyttä on” on sisäänrakennettu teema myös näissä hänen virsissään.  Nykyään vuosikymmenten jälkeen olemme taas lähes naapureita täällä Kuopiossa. Tämä Joukon virsi (199)”imee” veisaajansa sisälle paastoon. Virrestä on vaikea poimia yhtä säettä, joka jotenkin nousisi voimaperäisesti erikseen. Jokainen säe on tärkeä osa kokonaisuutta. Lieneekö näin paaston aikaan seurojamme, joissa ei tätä virttä veisattaisi. ”Toivona risti säteilee, syntiset  yössä valaisee.”

Siionin virsi 200

Ecce homo! (Katso ihmistä!) on yksi tunnetuimpia latinankielisiä raamattusitaatteja. Johanneksen evankeliumi kertoo (19:5) ”Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppuranpunainen viitta yllään, ja Pilatus sanoi ”Katso: ihminen!” (Huomasit varmaan tuon pienen käännöseron entiseen) Tuota latinankielistä Pilatuksen sitaattia on käytetty meillä ja ”globaalisti” mitä erilaisimpien taideteosten, sävellysten performanssien ja tapahtumien otsikkona.  Kun Nivalan edellisiä herättäjäjuhlia vietettiin vuonna 1992, niin silloin juhlatunnuksena oli ”Katso ihmistä”. Monissa seuroissa veisattiin silloisesta Siionista numeroa 18, joka on nyt siis tämä 200. Virsi on pitkäperjantain virsi, joka kehottaa meitä katsomaan Kristukseen. ”Siis, katso Jeesusta..” Paavokin kehotti: ”Kahtokee Kristukseen!” Jaakko Elenius kirjoitti tästä 28.2.1997 Kotimaan Hyvä sana-palstallaan: ”Kärsimysten ankarassa otteessa syntyy rukous, äärimmillä rajoilla rukouksen hennoin ja vaatimattomin muoto. Katseen rukous. Tilanteessa, jossa ääni on kadonnut, huuto kuollut ja sanat kadonneet”. Virtemme päättyy: ”Hän tehtävässään kesti, siis sydämellisesti Jeesusta ylistän. On suuri yksin hän.”

Siionin virsi 201

1740-luvun Tukholman herrnhutilaiset virsirunoilijat olivat oman aikansa jaakkolöyttyjä, joukoikoloita,  mika nuorvia. He runoilivat virsiä seurojensa tarpeisiin ja kokosivat ne Sions Sånger-virsikirjoiksi. Yksi tuotteliaimmista gospel-sanoittajista oli tuolloin Johan Kahl (1721-1746). Hänen nimissään meidän Siionin virsissämme on parikymmentä virttä. Eivätkä ne olekaan mitä tahansa virsiä, vaan monet niistä rakkaimpia ja paljon veisattuja, tunnetuin ehkä ”Nyt ylös sieluni..”. Se on säilyttänyt paikkansa Siionin virsien viimeisenä virtenä (255). Se mikä jaksaa aina näiden Johan Kahlin virsien äärellä ainakin minua hämmästyttää, on se tieto, että näiden virsien runoilija oli vain 25-vuotias hukkuessaan kotisaarensa Gotlannin vesille.  ”Muudan suvustamme, rakas veljemme, Jeesuksen löytämä lammas, joka lähti luotamme autuaana, on purjehtinut haavoissa kotiin. Kun hänen purtensa kärsi haaksirikon, upposi hän veren mereen ja saapui ilon satamaan”, kirjoitti hänen herrnhutilainen ystävänsä muistosanoina. 

Johan Kahl oli köyhän kauppiaan poika, ammatiltaan kirjuri. Hän kirjoitti  virsiinsä syvällistä ristinteologiaa. Jeesuksen kärsimys, ristin kuolema, veriteologia ovat näiden virsien keskiössä, niin tässäkin pitkäperjantain virressä.” Ristisi juureen tuoda saan syntisen sydämeni. Hiljennä minut nauttimaan armoa ilokseni.”


Tuomo Ruuttunen