Siionin virret 208-213

SV 208 Herramme, auttajamme
Virren sävel on tuiki tuttu, mutta tämä teksti on uusi, sen on tehnyt Mauno Salomäki 1960-luvulla.  Siionin virsiin tämä virsi on tullut parin vuoden takaisen uudistuksen myötä. Virsiteksti on melko pietistinen, kun esimerkiksi toisessa säkeistössä toivotaan, että me vieroitumme maailmasta. Maailma näyttäytyy Salomäen tekstissä siis vieroksuttavana synninpesänä, jota kohtaan tulee tuntea vierauden tunnetta. Nykyajattelulle tällainen on melko vierasta. Ajatellaan, että kristittyinä meidän tehtävämme on olla keskellä sitä elämänpiiriä ja elämää, johon meidät on laitettu. Ja siitä käsin toimia kristittynä maailmaa vieroksumatta ja pelkäämättä.

Virressä on valikoitunut tekemisen sanaksi aina monikon ensimmäinen muoto, joten ”Henkeä odotamme, olemme heikot, alle synnin vaivan uuvumme” jne. Synnintunto ja syyllisyyden osoittamisen kovuus loivenee, kun se on kollektiivinen syytös ja tunne. Rinnalla on toinen syntinen, toinen Herran armoa odottava ja kuten viimeinen säkeistö kauniisti esittää pyynnön: ” Kanssamme kulje tiellä ja meitä johdata”. 

SV 209 Pyhä Henki, usko suo
Juhlaosaston viimeinen virsi on sävelmältään sekin tuttu Crügerin virsi, jonka pohjalainen toisinto on monelle veisaajalle tunnusomaisen rakas körttisävelmä. Virsi on rukous sen puolesta, että omaa uskoa ei ole ja taivaallista isänmaata kohti mieli kuitenkin halaa.

Tytti Issakainen on nykyaikaistanut Haavion kääntämää, alun perin Laguksen ja Malmivaaran kääntämää tekstiä, jossa ihminen on huono ja uskoton Jeesukselle. Hän on kohdellut Jumalan poikaa kaltoin ja on epäuskoinen. Virsi on rukoushuokaus, jossa kaikki hyvä tulee ja saadaan Jumalalta. Se on ihmisen osa ja se on hyvä osa. Tämäkin virsi on yhteistä tekemistä ja kokemista. Olemme yhdessä syntisiä, yhdessä kilvoittelemme ja tähyämme kohti pelastusta.

SV 210 Pienen lapsen lailla
Siionin virsien Aamu -osasto alkaa tällä virrellä, jossa on tuttu sävel ja sanatkin perinteiset. Ensimmäinen käännös on jälleen Laguksen alun perin ruotsinkielisestä Nybergin virrestä kääntämät, jotka sitten jälleen Laguksen jälkeen Malmivaara, sitten Haavio ja nyt Jouko Ikola 6
Virressä kiitetään aamun tultua hyvästä yöunesta ja verrataan omaa nukkumista pienen lapsen sikeään, viattomaan uneen, joka on huolista vapaa. Virren toinen säkeistö esittää ajatuksen, että Jumalan hyvyys on enemmän kuin se, mitä edes keksimme pyytää. Jumalan ihmeet näyttäytyvät meille päivittäin, mutta aina emme edes huomaa niitä. Ihmisen elämä on Jumalan tiedossa. Se ei ole Jumalalta salassa silloinkaan, kun kuljemme murheellisina, vaan Hän on läsnä, vaikka olisi hiljaa. Vierellä kulkeva Kristus ei näyttäydy kaiken aikaa. Meidän pitää vain luottaa ja kulkea varmana siitä, että Jumala on kanssamme.

SV 211 Jeesus, esimerkilläsi
Vanhaan virteen, jonka sanat ovat alkuperäisessä vuoden 1790 Laguksen Siionissa, on tehty uusi sävel. Eero Väätäinen on säveltänyt virren uudelleen ja Leena Ravantti on tehnyt tekstiin nuorennusleikkauksen vuonna 1991 niin, että Siionin virsi puhuttelee myös nykyveisaajaa.
Tämä on oikea hiljaisuuden pyhyydestä nouseva virsi. Se alkaa toteamuksella, miten Jeesus kutsuu ihmisen rukouksen hiljaisuuteen joka aamu, aloittamaan uutta päivää. Jeesukselta on lahjaa myös se, että saamme hiljaa Hänen edessään alkaa päivämme.

Ihmisen suurin tehtävä on palvella toista, johon virren kolmas säkeistö viittaakin. Se on pyyntö, että sen ymmärrämme ja osaamme ja näemme tärkeäksi toisten palvelemisen. Jumala kuulee, kun ihminen ensin asettuu kuulemaan. Ja Jumala toimii, mutta ei ihmisen pakottamana eikä käskystä. Meidän pitää ymmärtää hiljaisuus monella tavalla. Se voi olla hoitavaa hiljaisuutta, jossa saamme keskittyneesti opetella Jumalan kuuntelemista, mutta se voi olla myös pelottavaa ja ahdistavaa mykkyyttä. Sekin on ihmisen osa, sillä Jumala ei ole mikään vastausautomaatti.

SV 212 Veisaan, Jeesus, kiitoksen
Asuessani 2000-luvun alussa Lontoossa aloitin usein lapsiperhearkeani aamuisin tällä virrellä. Virren pyyntö "Hoida, neuvo tietä" näytä oli Espoon juhlien tunnuslause vuonna 2008. Siinä on kaikki. Jeesus hoitaa, neuvoo ja näyttää tien. Virressä on myös sellainen taustavire, että aamu saattaa olla toisinaan sellainen, että se ei oikein noin vain helposti käynnisty. Tehtävien määrä ja velvollisuudet tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Leena-Maija Rengon nykyaikaistamat sanat ja Crügerin virren sävel kuitenkin vahvistavat ajatusta siitä, miten tapa voi hoitaa. Kun aamulla aloitan veisuun ja pyydän, että tänäänkin saan tähän armoon ja lupaukseen luottaen lähteä uuteen päivään, saan kaikista päivän uuvuttavista asioista huolimatta lähteä uuteen päivään luottavalla mielellä. Virsi puhuu ihmisen sydämestä. Se on sellainen, jota tulee elämän melskeen keskellä ajateltua perin harvoin. Miten jaksaa sydämeni? Mikä on sen laita? Toisessa säkeistössä kehotetaan Jeesusta katsomaan ihmisen sydämeen. Ja samastahan sydämestähän puhutaan jo Vanhassa Testamentissa, jossa on kehotus: ”Yli kaiken varottavan varjele sydämesi, sillä sieltä elämä lähtee” (Sananlaskut 4:23). Arjessa usein unohdamme ajatella sydäntämme ja varjella sitä. Varjella ennen muuta pahoilta ajatuksiltamme ja sanoiltamme. Virren viimeinen säkeistö sisältää kauniin rukouspyynnön, että Jeesus saapuisi päivän helteeseen, arkiaskareiden keskelle ja sydämiimme. Että Jeesus pyyhkisi pois kyyneleemme ja loistaisi valkeutenamme ja poistaisi syntikuormamme.

SV 213 Yö väistyi, päivä alkaa
Ranskalainen aamuvirsi uskonpuhdistuksen suurelta vuosisadalta on saanut pohjalaisen säveltoisinnon melko kaukaa, Etelä-Pohjanmaalta, ja tullut rakkaaksi sellaisena meille Siionin virsien veisaajille. Kaija Pispa on sen uudistanut sanoiltaan ja sehän oli edellisessä Siionin virsikirjassa niin, että se alkoi nykyisen virren toisesta säkeistöstä. Virsi käsittelee ihmistä maailmassa Jumalan luomana, lunastettuna ja syntisenä, Jeesukselle rakkaana. Tässäkin virressä korostetaan aamun hiljaisuutta. Hiljaa kumartuen tuomme Herralle vain köyhyytemme ja tyhjän sydämemme ja heikon virtemme. Mutta se riittää. Tänäänkin on uusi armon päivä. Elämä jatkuu ja tarjoaa uusia asioita ja mahdollisuuksia. Luottavaisesti siis eteenpäin.


Jaana Rantala